tiistai 16. tammikuuta 2018

Kolme valmennusta päivässä


Hei ja oikein ihanaa tiistaita!

Vuoden ensimmäinen kuukausi on alkanut kiireisissä merkeissä - joinakin päivinä on treenattu yhdeksän hevosta, on oltu estevalmennuksissa, opeteltu uusia asioita ja menty kohti tavoitteita. Hevoset on toimineet kivasti ja valmennuksissa on tullut uusia ahaa-elämyksiä. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa. Olen tämän kuukauden aikana myös kerennyt käymään uusissa kaupungeissa, nauttimaan ystävien seurasta ja saanut myös uuden lempielokuvan, josta voin myöhemmin tässä postauksessa kertoa enemmänkin. Kaiken kaikkiaan on vuosi alkanut varsin mukavasti.

2017 vuosi meni loppupuolella hieman sairastellessa ja taisinkin olla aika montakin viikkoa vähän huonommassa kunnossa. Tästä syystä ei paljon tullutkaan kuvamateriaalia tai muuta ja töiden jälkeen oli levättävä enemmän. Onneksi nyt näyttää siltä että tauti on selätetty ja olen voinut vapaapäivinäkin lähteä enemmän reissaamaan. Kipeänä oleminen oli hyvä muistutus olemaan kiitollinen terveydestä, jonka niin usein ottaa itsestäänselvyytenä. Niin, onhan jokaisessa asiassa aina ne hyvätkin puolensa.


Palataan valmennuksien pariin - nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että eteenpäin mennään. Vaikka jouluna olikin lyhyt tauko estetreeniin niin silti se tunne oli säilynyt. Vaikka vähän ennen valmennusta miettikin näkeekö etäisyydet vielä hyvin ja kuinka hypyt sujuisi. Hevoset olivat myös innoissaan tauon jälkeen ja enemmän sain olla jarruna, kuin tsempparina. Mentiin maneesissa ratatreeniä ja yhtenä päivänä menin kahdet treenit kahdella nuorella.

Lauantaina oli kiireinen päivä treeneissä ja aloitin ratsastamisen heti 7 aamulla. Ennen lounasta olin mennyt 3 estetreenit, joista jäi jokaisesta todella hyvä fiilis. Hevoset olivat paljon tasaisempia nyt, kun ylimääräistä intoa ei ollut niin paljon. Oli myös mukava kuulla valmentajalta hevosten kehittyneen ja niiden oppinen lyhyessä ajassa paljon. Itse saan vielä välillä muistuttaa itseäni olla auttamatta liikaa radalla - minun tehtäväni on viedä hevonen esteelle ja sen jälkeen on työ hevosen. Mikä siinä onkaan että meinaa välillä tehdä liikaa? Myös omat olkapääni saan pitää ajoittain taaempana.

Yhdellä nuorista, jolla menin estevalmennuksessa opeteltiin myös erilaisiin lähestymisiin. Nyt kun tällä hevosella on enemmän taitoa jo, sen tulee oppia tulemaan niin kaukaa, läheltä kuin keskinkertaisesta etäisyydestä. Kyseinen hevonen tykkää hypätä mieluummin laagana ja se omistaa todella pitkän rungon ja askelluksen. Välillä tullessani lähemmälle tuli minulle olo, että tein väärin, mutta sitten valmentaja sanoi, että hevosen tulee oppia myös näihin ja varsinkin tälle hevoselle se on tärkeää. Kaikkea on treenattava. Nyt on avain opeteltava tunnetta milloin ratsastaa enemmän eteen, odottaa tai pitää samana, jotta hypyt osuu 'täydellisesti'. "Myös huippuratsastajat eivät näe aina etäisyyksiä. Useimmiten näkevät, mutta myös he tekevät eri ratkaisut esteelle. Voi tulla eri reitillä ja ennalta miettiä mille juuri hänen hevosen on sujuttava enemmän tai mille odottaa."Se on taito, joka on opittava, mutta joka vie aikaa oppia.


Lopuksi voit vielä palata siihen elokuvaan, josta alussa mainitsin. Menin siis ystäväni kanssa katsomaan The Greatest Showman- elokuvan, joka oli yksinkertaisesti upea. Musiikit, näyttelijät, tarina...ne vain tempaisivat mukaansa ja sitä uppoutui täysin elokuvaan, että ei enää edes muistanut olevansa elokuvissa. Saatoin myös itkeä muutamassakin kohdassa ja nauraneeni vähintään yhtä paljon. Tämä elokuva meni kyllä ehdottomasti yhdeksi lemppariksi ja sen musiikkeja on tullut siitä lähtien kuunneltua. Jos siis yhtään kiinnostaa niin suosittelen menemään katsomaan!

Tämä vapaapäivä on mennyt rennoissa merkeissä ja pian ajattelin lähteä keskustaan tavoitteena saada kone viimein korjattua. Minulla nimittäin on muutama video odottamassa tekemistä, toinen on muun muassa skotlannista ja toinen edellisestä vapaapäivästä. Toivottavasti teidän vuotenne on alkanut myös mukavasti❤

maanantai 1. tammikuuta 2018

2017 VUOSIKATSAUS

Hei ja oikein ihanaa uutta vuotta teillekin! Tästä se kaikki sitten taas lähtee, uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet. Olen samaan aikaan todella innoissani tulevasta, koska paljon on pieniä suunnitelmia mielessä ja pienesti ehkä jännittääkin. Tämä vuosi ei vaihtunut yhdessä normaalissa kaveriporukassani katsellen raketteja Suomessa vaan sängyssä hieman sairastellen ja tyttöjen iltaa viettäen täällä Englannissa. Harmitti se alkuun, että ei voinut pukea uutta ihanaa mekkoa päälle ja lähteä kunnolla tanssimaan, mutta koti-ilta osoittautui myös ihan hyväksi ideaksi (kroppakin kiitti tästä valinnasta).

Haluan näin uuden vuoden alkuun muistella hetken myös edellistä vuotta, joka sai minut lentämään - kirjaimellisesti (ja monesti). Pidemmittä puheitta mennään itse asiaan!

TAMMIKUU

Vuosi alkoi treenien, töiden ja heppailuiden merkeissä. Paljon oli suunniteltavaa tulevaan ja olin etsimässä paikkaa ulkomailta, josta en täällä blogin puolella vielä puhunut vielä kuin alussa. Jään vuoksi ei Been kanssa voinut päivittäin treenata ja Essin kanssa  vedettiin treenit yleensä pelloilla ja maastossa. Onneksi meillä on tuolla tallilla monia peltoja käytettäväksi ja niissä pysyi varsin hyvät pohjat kokoajan.

"Välillä on voinut tuntua, että matto vedetään jalkojen alta ja on saanut aloittaa kaikki alusta. Eihän sitä tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan, koska niin moni reitti olisi avoinna kuljettavaksi." 

Noin kuvailin tilannetta paikkojen etsintää kohtaan kuun lopussa. Se vaatii paljon aikaa ja monia taustatutkimuksia löytää se "oma paikka" kaikkien niiden lupaavien tallien joukosta.


HELMIKUU

Muutoksien kuukausi, isojen sellaisten. Tässä kuussa päästiin pari kertaa hevosten kanssa maneesille ja Barbin kanssa päästiin etenemään pienesti treeneissä. Lunta riitti ja maastoiltu tuli paljon. Löysin paikan Englannista, ostin liput ja kuukauden 22 päivä lensin tänne. Hyvästien sanominen oli vaikeinta ja tuli sitä aika paljon itkettyä tässä kuussa - niin ilosta, pelosta ja jo pienestä ikävästä. Tämä kuukausi todella muutti kaiken.


MAALISKUU

Tämä kuukausi meni nopeasti uuden oppimista ja uusien asioihin tutustuessa. Vapaapäivinä pääsin mukavasti katsomaan isoja kenttäkisoja ja samalla näkemään enemmän Englantia. Kuukauden lopussa pääsin myös yksin hevosenhoitajaksi yhdelle kenttäratsastajalle, joka oli mukava ja valaiseva kokemus heti alkuun. 


HUHTIKUU

Tämä kuu oli itselleni todella merkittävä, sillä pääsin kilpailemaan heti kaksissa estekisoissa. Ennen ekoja kisoja olin mennyt tällä hevosella kerran estetreenin, mutta  meillä kemiat  vaan jotenkin klikkasi. Aloinkin aina viikoittain melkeinpä menemään tällä hevosella, joka saapui aina valmennukseen  minun käyttööni. Kokoa tällä herralla muuten riitti ja riittää, eikä ollutkaan ihme, että minun sanottiin näyttävän ihan hyttyseltä sen selässä. Vapaapäivinä saatoin edelleen monesti mennä muiden mukana kenttäkisoihin, jotka jaksoivat aina yllättää minut koollaan ja upeudellaan. Markin ja Tanyan estevalmennusten kautta aloin tulemaan taas varmemmaksi ja itseluottamukseni kohosi hiljalleen taas ylöspäin. Pääsin lisäksi mukaan hevosten laukka treeneihin, joka tehtiin upeissa maisemissa noin puolentunnin ajomatkan päässä.


TOUKOKUU


Tämä kuukausi meni kisatessa, töissä, treeneissä ja kisoja katsellessa. Olin muutamassa kisassa hevosenhoitajana mukana Markille ja sitten muutaman kerran käytiin tekemässä laukkatreenejä samoissa kivoissa maisemissa. 

 Hevoshoitajan hommia, kisoja ja ihania ystäviä.

KESÄKUU


Tämä kuukausi meni niin nopeasti, että en kerennyt juuri edes kirjoittamaan tänne bloginkin puolelle mitään. Tuli vanhettua yhdellä vuodella ja vietettyä kivat synttärit tallijengillä. Lämpötilat hipoi päivittäin 25 astetta ja treenasin noin 7 hevosta päivässä. Menin myös viettämään yksin noin viikon lomani Lontoossa, joka oli ikimuistoinen kokemus. Paljon tuli kuvattua ja koettua. Harry Potterin studio ja Phantom of the Operan näkeminen toi kyyneleet silmiin ja onnellisuusmittari näytti punaista. Ihana kuukausi kertakaikkiaan.



HEINÄKUU

Kun edellisessä kuussa tuli pompittua pilvilinnoissa ja lenneltyä yksisarvisten kanssa niin tämä kuukausi oli tasoittamassa puntaria. Jostain syystä stressi ja itsekriityisyys olivat tässä kuussa huipussaan ja en ollut tyytyväinen moneen pieneen asiaan. Pieni pätkä kuun blogitekstistä:"Treeneissä on asiat menneet ihan mukavasti, mitä nyt joskus sitä heittäytyy liian kriittiseksi itseään kohtaan, josta viimeksi jo kirjoitinkin. Mikä siinä oikein on, että antaa kaiken vain kasautua niskaan ja oma näkö tuntuu sumenevan kaiken keskellä" . Oli tässä kuussa kuitenkin myös paljon hyvääkin - hevosten hieronnat, reissut kaverien kanssa ja valmennuksien opit.



ELOKUU JA SYYSKUU


Elokuuta tuskin kirjoitin mitään tänne, koska töissä oli todella kiireistä. Näiden kuukausien aikana jotenki kirjoittamisen into ei ollut korkeimmillaan, enkä edes kuvannut paljon. Mitään erityisen merkittävää ei tapahtunut, lähinnä mentiin samalla kaavalla treenien ja töiden parissa.



LOKAKUU


Oi ihana lokakuu. Tässä kuussa tuli tutustuttua lisää uusiin ihmisiin, käytyä viimein upeassa Bradgate parkissa ja reissattua uuteen lempparimaahani - Skotlantiin. Vietin tosiaan noin viikon yksin Edinburghissa, jossa kiipesin muun muassa muutamalle vuorelle, tapasin lisää uusia ihmisiä, opin ja olin vain niin onnellinen.

Bradgate Park

Skotlanti, Edinburgh


MARRASKUU


Tämä kuukausi oli kiireinen hevosten kanssa, koska yksi hevosistamme lähti Thaimaaseen kenttäkisoihin, jonne kaksi ratsuttajistamme meni myös groomiksi. Rupesin siis ratsastamaan noin yhdeksää hevosta päivässä ja sain alle lisää vihreämpiäkin yksilöitä. Tämä kuukausi stressasi minua alkuun todella paljon, mutta olen kyllä ylpeä siitä miten hyvin suoriuduin kaikesta. Tässä kuussa lumikin päätti ilmaantua tänne - tosin vain hetkeksi. Markin estevalmennuksista sain jotenkin extra paljon irti myös tässä kuussa ja päästiin hyppäämään isojakin esteitä taas. Pidin myös itse viikoittain valmennuksia tallilaisille, joiden palaute oli aivan ihanaa.




JOULUKUU


Vaikka en täällä sitä myöntänytkään niin olin jo aiemmin hieman jännittänyt joulukuuta. Yleensä kuusen on tottunut viettämään läheisten kanssa Suomessa ja tiesi että tämä joulukin kuuluisi eri tavalla. Tämä kuukausi sisälsi kuitenkin niin upeita kokemuksia ja hetkiä, kuten toinen reissu skotlantiin yhdessä ystäväni kanssa, yhden unelman toteuttaminen (meressä laukkaaminen!!) ja onnistumisia treeneissä. Vaikka tämän kuun aikana olinkin myös extra kipeänä eikä kuumeeltakaan päästy välttymään niin oli tämä  kuukausi silti pirun kiva! Edelleen on Skotlannin reissulta videot tekemättä, koska konetta ei ole vielä korjattu, mutta lupaan informoida kun saan sen kuntoon.


Toivotaan, että tämä vuosi on vähintään yhtä täynnä seikkailuita ja ihania hetkiä. Hyvää uutta vuotta vielä kerran ❤