sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

"Älä pelkää rikkoa hyvää kuvaa"

Yksi haasteistani on ollut hyvästä vielä parempaan vaatiminen - hevosen rajojen kunnolla koetteleminen ja niiden ylittäminen. Olen voinut  kuulla hevosen näyttävän todella hyvältä ja kauniilta, muta voisin vaatia vielä enemmän, tehdä hyvästä parempaa. Oma heikkouteni ja samalla myös vahvuuteni on, että olen ja pyrin olemaan hyvin mukava hevoselle. Miksi tämä on sitten myös heikkous? Miksi ja miten rikotaan kuva hyvästä? Miten koetellaan hevosen ja itsensä rajoja? Näitä asioita on tullut käytyä läpi ja pohdittua paljon varsinkin tämän viikon aikana ja haluan niitä käydä läpi myös tänään tässä postauksessa - mukana pari esimerkkejä ajaltani täällä Englannissa.

Barbi on aina ollut valmiina tekemään kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa.

ESIMERKKI 1:
Olen ratsastamassa hevosella, jolla en ole mennyt todella pitkään aikaan. Kyseessä on nuorehko, hieman monesti ratsastajaa testaava hevonen, joka ei yleensä halua tehdä mitään extraa, ellei ole täysin pakko. Heti alussa se vastustaa pohjetta, raippaan reagoi niskotellen, testaa pääsisikö pälkähästä. Laitan sen liikkumaan eteenpäin, jumppaan molempiin suuntiin ja haen pehmeyttä ja sulavuutta liikkeisiin. Niskottelu pohjetta ja raippaa kohtaan loppuu hetken ratsuttamisen jälkeen, kun en anna periksi. Vaadin kuuliaisuutta, palkitsen hyvistä hetkistä ja reaktioista. En kuitenkaan tässä vaadi vielä paljoa, vaan haen hyvää perusrytmiä. Edessä on kentän pelottavin kulma, jossa olen nähnyt hevosen x niskottelevan monesti omistajalleen. Hevonen testaa pääsisikö pälkähästä, niskottelee, jolloin käytän pohjetta enemmän vastakkaiselta puolelta kulmasta. Jatkan jumppailua, haen hyvää rytmiä ja toisella kertaa ei reaktiota enää juuri tule - katsahdus kulmaan, mutta taivutan tässä sisällepäin ja käytän sisäpohjetta aavistuksen enemmän - ongelma selvitetty ja kulma ignoorattu.

Tässä vaiheessa saan kuulla yhdeltä valmentajistani, että saan vaatia hevoselta enemmän. Hevonen näyttää kivalta ja hyvältä, mutta se laittaa minun tekemään liikaa töitä - voin vaatia hyvästä parempaa ja minun ei saa pelätä rikkoa hyvää kuvaa. Mitä tällä hyvän kuvan rikkomisella sitten tarkoitetaan? Kun vaadin enemmän, hevonen joutuu tekemään extraa ja monesti voi protestoida tätä = kuva hyvästä rikkoutuu. Kuitenkin tämän protestoinnin jälkeen on meno yleensä parempaa =hyvä muuttu paremmaksi. Tässä tapauksessa hevosen tuli reagoida nopeammin apuihini, eikä vastata niihin viiveellä. Jos reaktio pohkeeseen ei tule, käytän raippaa pohkeen taakse muistutuksena. Vaadin reaktion heti, eikä viiveellä. Tietenkin hyvästä ja oikeasta reaktiosta jälleen palkitsen. Haen ilmavuutta askellajeihin lisää, keveää etuosaa ja kuuliaisuutta. Pienen protestoinnin ja testaamisen jälkeen muuttui hevonen ilmavammaksi, nopeammaksi ja keveämmäksi. Lennokkuus kasvoi ja etuosa keveni. Kuvan rikkominen kannatti ja näin muutaman ratsastuskerran jälkeen on hevonen jo niin eri tuntuinen, reagoi nopeammin, liikkeet ovat sulavampia ja niskottelua ei juuri ilmene. Edelleen on töitä edessä, mutta suunta on ainakin ollut oikea.

Tanyalla on todella taito saada hevosien sisäinen moottori kehittymään 

ESIMERKKI 2.

Olen estevalmennuksessa isokokoisella 6-vuotiaalla hevosella. joka on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Se tekee yleensä kaiken pilke silmäkulmassa, haluaa oppia ja oppiikin nopeasti, mutta osaa ajoittain olla myös vaativakin. Alkuverkoissa hevonen tuntuu ihan hyvältä ja laukkapuomitehtävä sujuu hyvin. Radalla saan kuitenkin kuulla valmentajaltani, että laukka on kyllä nätti ja hevonen näyttää hyvältä, mutta nyt siihen tarvitaan vielä lisää poweria. Okserille tultaessa hevonen ei reagoi pohkeeseeni ja jää hitaaksi kulmasta, jolloi keilataan este alas. Minun olisikin pitänyt vaatia nopeutta ja terävyyttä heti alkuun ja muutta "nätti ja hyvä" vielä paremmaksi. Oltava "ei niin mukava", kuten olen saanut nyt muutaman kerran tämän vuoden sisällä kuulla.  Koen kuitenkin kehittyneeni tässä, koska olen tietoisestikkin alkanut työntämään omiakin rajojani hevosten kanssa. On uskallettava vaatia, koska hidas reagoiminen apuihin voi tulla kohtalokkaaksi - esimerkiksi juuri este- tai kenttäkisoissa, jossa yksikin väärä askel voi tuoda pahankin lopputuloksen.

Aiemmin mainitsin raipan käyttämisestä pohkeen taakse. Täällä ollessani olen saanut myös tämän uutena oppina. Ennen käytin raippa helposti lautasille tai lavalle (lähinnä aktivointina). Suhteellisen alkuaikanani täällä Tanya sitten neuvoikin, että minun tulisi käyttää raippaa aivan pohkeeni taakse. Hevonen reagoi tähän nopeammin ja paremmin. Meillä on käytössä täällä yleensä aina "koulutusraipat", eli ihan normaalit kouluraipat, jossa on päässä ohuehko lätkä. Alkuun suhtauduin tähän vähän epäillen, mutta näin jälkikäteen on tämä osoittautunut aika hyväksikin kohdaksi. Takaosaan koskiessa hevonen helposti saattaa reagoida enemmän pukittaen, kun taas pohkeen taakse paine on hyvin keskiosassa ja myös terävöittää pohkeen vaikutusta. Ennen myös pidin näitä pitkiä raippoja noin keskiosasta yläpäätä, mutta nykyään on raippa normaalisti aivan päästä kädessä. Näin saan hyvin pienelläkin käden liikkeellä kosketuksen. Raippa on, kuin käden jatko-osa.

Maastoesteradalla on hevosen oltava kuulolla.

Kehittyäkseen on tehtävä enemmän, vaadittava ja ylitettävä rajoja. Se ei ole helppoa ja vaivatonta, se vaatii päättäväisyyttä ja lukuisia toistoja. Katsoessani vanhoja kuvia, osa vain hetki ennen tänne saapumistani nään jo itsessäni ison eron. Täällä ollessani olen päässyt menemään lukuisilla eri tasoisilla, kokoisilla ja ikäisillä hevosilla, joka on tuonut mukanaan paljon uusia asioita, oppeja ja näkökulmia. Koen uskaltavani juuri vaativan enemmän, vaikka edelleen on muistutus, "voit vaatia enemmän, uskalla rikkoa kuva" paikallaan. Esteillä ajattelen eri asioita, ennen keskityin enemmän esteiden ulkonäköön ja niiden jännittämiseen mikä toi tietenkin vain mutkia matkaan. Nykyään etsin linjoja paremmin, mietin miten etenen esteelle ja etsin ratkaisuja. Tällä hetkellä on minun keskityttävä juurikin sopivan energian saamiseen ja ylläpitämiseen heti alussa, matkustamiseen ja samalla hartialinjan pystyssä pysymiseen ja käden etenemiseen. Eri hevosilla on eri ongelmat ja tavat reagoida, joten omaa ratsastustaan saa miettiä ja muuttaa aina sen mukaan (7 hevosta peräkkäin onkin hyvää aivojumppaa).

Yhden hevosen kanssa minun tulee olla luottamatta siihen liikaa, varmistettava ja tuotava jopa hieman lähelle jokaista estettä. Toisen kanssa minun tulee matkustaa, antaa sen vain jatkaa hyvää laukkaa ja antaa esteiden tulla minun luokseni. Kolmannen kanssa saan olla ratsastamassa eteenpäin, sujua ja sitten rentouduttava. On se ratsastus niin helppoa ja yksinkertaista, eikös? Joskus sitä toivoisi sen olevan todella sitä, mutta onhan haasteet aina myös mukavia. Mikään päivä ei tässä ammatissa ainakaan ole samanlainen.

Tälläisiä pieniä pohdintoja ja mietteitä näin viikonlopun päätteeksi. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko takana!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset kilpailut isolla ferrarilla

Ensimmäiset kisat Clifillä hyvillä tuloksilla ja monia treenejä. 


Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa.

Olenkin jo aiemmin kertonut täällä blogin puolella meidän treeneistä Clifin kanssa. C:n kanssa tosiaan ollaan viime kesänä hypätty kotona hieman valmennuksissa ja se on käynyt muistaakseni myös pari kertaa Markin kanssa kisoissa. Kuitenkin ennen tätä alkukautta se on ollut kevyemmällä ja aloitettiin esteillä vasta kuukausi sitten. C on aivan upea luonteinen ja todella suuren kapasiteetin omaava yksärihevonen, jonka kanssa olen jo alusta asti treenaillut. Olikin todella ihanaa päästä aloittamaan pientä kisaamista myös senkin kanssa. Mitään isoa suunnitelmaa ei ole, eikä varmsti viikottain mennä kissoihin. 

Maus, 6v jonka kanssa olen kilpaillut täällä eniten on nyt saanut omistajansa takaisin tänne Amerikasta ja on ollut mukavaa päästä yhdessä näkemään heidänkin menoa. Enää en siis ole tästä syystä kilpaillut tai treenannut hänellä. Tulen tässä piakkoin ilmeisemmin hetken M:lla treenaamaan omistajan ollessa muualla reissulla, joka on minulle vain mieluista. Aina on kiva päästä opettamaan ja samalla oppimaan näiden nuorienkin kanssa.


Edellisellä viikolla 11 ponia lähti isona lössinä Irlantiin kilpailuihin, torstaista tähän päivään asti. Tallilla on siis ollut meille hyvin hiljaista, vaikka itse olenkin tehnyt normaalit 6-7treeniä päivittäin. Hevoset on toimineet hyvin, eikä treeneissä ole ollut mitään sen huonompia hetkiä. Työt on siis sujuneet leppoisasti, vaikka välillä omat ajatukset heittävät kärrynpyörää sen ulkopuolella. Niin paljon on kerennyt muuttumaan ja tapahtumaan Suomessakin sinä aikana, kun olen ollut täällä, eikä se ole todella ollut helppoa läheskään aina itselleni.Ystäviä ja perhettä on tullut kaivattua ja puheluiden jälkeen saattaa jäädä hieman tyhjä olo, vaikka toisen ääntä ja kuulumisia onkin ihanaa kuulla. Sitä vain haluaisi pystyä olemaan ja kokemaan kaiken samaan aikaan Suomessa, kuin myös täällä. Itsensä teleportoiminen olisi kyllä kätevää.


Viime perjantaina mentiin tosiaan Weston Lawnsissa oleviin estekisoihin porukalla, jossa olen muutaman kerran aiemminkin käynyt. Päivää ennen oltiin C:n kanssa Tanyan estevalmennuksessa, joka meni ihan hyvin. Sain lähinnä keskittyä rentouteen ja sujumiseen, kun alussa C on hyvin helposti kankea ja vaatii kunnon verryttelyn. Mentiin pientä rataa lopussa, jossa jälleen oli itse lähinnä matkustettava ja tasapainotettava vain menoa kulmissa. C helposti saattaa alkaa innostumaan enemmän ja tulemaan koko kropallaan ylöspäin, jossa tärkeää on rentous omassa kädessä ja pohkeen kiinni pitäminen. Hyvillä mielillä lähdettiin siis seuraavan päivän (pitkiin) kisoihin.

Työt aloitin 5 ja kisoihin oli lähtö 6:30. Hevosauto oli täynnä ja mentiin eri ringeissä. Isommalla areenalla startattiin 105cm ja toisessa 80cm. Itse sain alkuun olla enemmän groomina ja auttamassa muita, koska menin C:llä vasta 12 aikoihin. Päivän osasi ennustaa menevän myöhälle myös siitä, että yksi meistä meni myös päivän vikassa luokassa. Päivä alkoi siis itselläni aika rennolla otteella ja minulla oli hyvin aikaa myös tutustua rataan myöhemmin. 90cm rata oli aika mukavan tuntuinen, eikä siinä ollut mitään kovin vaikeita linjojakaan. Yhdelle tultiin päädyn kulmasta tiukemmin, mutta C hoiti sen hyvin. Jännittynythän C oli ajoittain, mutta toisaalta se oli myös hyvin lungi näin ensimmäisiksi kisoiksi - se on kyllä niin ihana hypätttävä, vaikka välillä meinaakin jalat mennä pilviin. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen se pääsi hetkeksi nauttimaan muiden seurasta autoon, koska seuraavaan luokkana oli aikaa.


Toisen luokan rata oli jälleen mukavan näköinen ja mitään suurempia yllätyksiä ei siitä löytynyt. Radan alkaess C oli varsin innoissaan ja ennen ykköstä jouduinkin pitelemään sitä enemmän. Kolmoselle todella sujuttiin kulmasta, joka toi ison hypyn ja tämän jälkeen olisin saanut itse istua paremmin alas ja odottaa, koska tultiin toiselle lähelle tämän vuoksi. Onneksi C on tarkka jaloistaan ja ongelmia ei tullut. Kyllähän sen näkee, että menoa on, mutta C malttoi myös kuunnella esteiden välissä ja sateenkariesteelle se tuli paremmin, kuin hyvin takaisin. Tulos 0/0vp.

Tuolla on myös todella kiva pieni kauppakin, jossa on paljon mm. KL vaatteita.

Kotiin tuli päästyä vasta 7 jälkeen, joten 12h tuli kevyesti kisamerkeissä vietettyä. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen toisaalta myös ihan tyytyväinen reissuun. Olisi muuten mukavaa tietääm miten teidän kisakautenne on lähtenyt käyntiin ja onko teillä millaisia tavoitteita tulevalle kaudelle?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vuoristoratainen viikko takana + kisavideot

Kahdet kilpailut, mustelmien keräämiset, onnistuneet ja epäonnistuneet hetket. Nämä pari viikkoa ovat olleet aikamoista vuoristorataa.


Toinen kerta toden sanoo...tai ainakin toivottavasti niin käy, koska olen nyt toistamiseen kirjoittamassa tätä postausta. Ensimmäinen lenteli ennen julkaisemista avaruuteen. enkä enää pystynyt sitä uudelleen kirjoittamaan samalta istumalta. Ehkä sen katoaminen oli ihan oikein, koska se oli aavistuksen sekava, koska tunnelmat on olleet tosiaan aika heittelevät. Taas on kerennyt sattumaan ja tapahtumaan niin paljon, että on ollut vaikeaa päättää miten aloittaisi niistä kirjoittamaan. Päätinkin yrittää kirjoittaa kaikesta nyt aikajärjestyksessä, jotta postauksesta ei tulisi kovin sekava kaikkine tarinoineen. Varsinkin kulunut viikko on ollut itselleni raskaampi kaikinpuolin, eikä pari päivää sitten edes tehnyt mieli tulla kaikesta kirjoittamaan. Nyt on ollut aikaa sulatella ja selkeyttää kaikkea omassa mielessä ja epäonnistumisetkin on alkaneet näkyä hieman paremmassa valossa. Viikon aikana on todella tullut otettua iskuja vastaan (kirjaimellisesti) ja käytyä niin onnenkukkuloilla, kuin myös mutaisissa mäissä. 


Viimeviikon sunnuntaina oltiin estekisoissa Mausin kanssa pienen tauon jälkeen, jota ennen oltiin Tanyan estevalmennuksessa. En ollut loman jälkeen treenannut esteillä, mutta onneksi tämä ei kuitenkaan treenissä näkynyt tai tuntunut. Mentiin alkuun tuttua puomitreeniä kolmella laukalla. Sain keskittyä tässä terävöittämään laukkaa, koska Maus helposti pitkine laukkoineen voi jäädä hieman pitkäksi ja lättänäksi. "Power, not speed" lause on jo hyvin korviin jäänyt ja sitä noudattaen aina jatketaan. Tultiin nyt puomi-kolme lyhyttä laukkaa-este harjoitusta, jonka Maus suoritti huolellisesti. Sain itse vain pitää saman ajatuksen minkä puomeilla, jotta laukka oli kootumpi ja samalla voimakkaampi. Ei tehty nyt isompaa ratatreeniä, vaan mentiin pystyä ja okseria yksittäisinä.

Seuraavana päivänä oli aikainen aamu ja aloitin työt jo 5:30. Ruokin hevoset ja aloin laittamaan autoa ja hevosia valmiiksi kisoja varten. Kisat pidettiin minulle uudessa paikassa, Markfieldissä mikä oli noin tunnin ajomatkan päässä. Paikalle saavuttua sain olla aluksi apuna verkassa nostamassa esteitä ja vasta sitten opettelemassa seuraavan luokan rataa. Verkka-alue oli pieni ja pohja oli aavistuksen kova, joten ei hirveästi otettu hyppyjä alle. Maus tuntui hyvältä ja se oli hyvin etenemässä. Radalla oli pari vaativampaa kaarretta, kuten viimeinen sarjalle tuleva, jolle olisin voinut tulla hieman sujuvammin. Alussa onnistuin myös lennättämään raippani, jonka videolla näkeekin yhden ratahenkilöistä noutavan. :D hupsista. Tulos 0vp ja uusinnassa tein aavsituksen pienemmät tiet, josta tulos myös 0vp. Maus oli nyt hyvin etenemässä ja sain olla ajoittain enemmän himmailemassa kaarteissa.


Seuraavassa luokassa oltiin alkupäässä ja rata oli nyt muutamasta kohdasta jälleen haastavampi kaarteineen. Verkassa M tuntui jälleen hyvältä ja radalla mentiin hyvällä fiiliksellä. Omalla ylävartalolla olisin saanut olla vielä vakaampi ja pystymmässä parissa kohtaa, mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Uusinnassa mentiin viimeisinä ja koska Maus tuntui niin itsevarmalta ja etenevältä päätin nyt kokeilla ensimmäistä kertaa myös metrissä pienempiä teitä. M, kun on aikamoinen laiva ja kääntyminen tai kokaminen sen kanssa ei ole aina niin helppoa ja yksinkertaista. Olin kuitenkin luottavainen ja M todella teki parhaansa ja suoritti pinemmätkin tiet huolella ja tasapainossa. Tulos 0/0vp. Kuten viimeisen esteen jälkeen näkeekin oli hymy aika iso.

Mäen huipulta olikin hyvä alkaa laskeutumaan uuden viikon alkaessa. Voin heti alkuun sanoa, että ei..tämä viikko ei suurimmaksi osaksi ollut ollenkaan minulle suunniteltu. Tai jos oli niin se oli suunniteltu testaamaan niin henkistä, kuin fyysistä kestävyyttä ja muistuttamaan olla onnellinen hyvistä ajoista. Iskuja nimittäin tuli saatua, kirjaimellisesti. Maanantai oli sinällään vielä aika mukava ja hyvällä fiiliksellä eletty. Kuudet treenit hevosten kanssa sujui mukavasti, tuli mentyä eteenpäin parinkin hevosen kanssa sileällä ja kaverien kanssa tuli myös vietettyä aikaa. Tiistaina vietin vapaani hieman koti-ikävöiden, jota yritin lievittää pienellä turpaterapialla ja soittelemalla Suomeen. 

Tämän nuoren kanssa oli niin mielyttävää työskennellä. Takana oli vasta 6kk ratsuna ja oppi kaiken todella nopeasti. Varmasti tulen tämän neidin aina muistamaan.

Keskiviikkona olin Markin estevalmennuksessa ja tuo päivä todella käänsi kupin ympäri. Ensimmäisessä valmennuksessa meni sunnuntain onnet kuin viemäriin ja jouduin painimaan etäisyyksien ja kunnon rytmin kanssa, koska Maus oli nyt niin paljon enemmän odottamassa. Ratsastin "liian mukavasti/ystävällisesti", kun laukan olisi tullut olla terävämpää. Oodttamisesta muutinkin täysin toiseen laitaan ja pian oltiin sujumassa väliin liikaa, josta otin sitten turhan tsekin ennen estettä. Pilvilinnat (jos niitä nyt edes isosti oli) tuli alas ja tuntui, että nyt vastustaa. Loppurata oli kaikesta huolimatta erittäin hyvä, mutta silti harmitti. Tämän jälkeen menin pari muuta hevosta, joilla treenasinkin itsenäisesti puomeilla ja pakotin itseni hakemaan voimakkaampaa laukkaa heti alusta.

Päivällä menin toisella hevosella Markin valmennukseen, joka on täällä bloginkin puolella ennen näkynyt. Kyseessä on hyvin iso (yllättävääkö), energinen ja kapaseetikas herra, jolla Mark kävikin parissa estekisassa viimevuonna. Hevonen on yksäri ja ei ole meidän oma, mutta on täällä ratsutettavana. Olenkin sillä mennyt aikalailla alusta asti, sillä on nyt ollut vain pientä taukoa esteiltä ja voitte vain kuvitella miten innoissaan se tästä valmennuksesta oli. Alkuun sain jumpata ja edetä laukassa C;n kanssa, koska se on hyvin alkukankea ja vaatii aikaa vertyä. Puomeilla oli etäisyydet helpon ja mukavan tuntuiset sekä pystylle nähtiin sopivat kohdat. Kuitenkin okserille tullessa meinasin jäädä jälleen "liian mukavaan laukkaan", kun olisin saanut sujua enemmän. Kerran tultiinkin hyvin iso hyppy tälle ja löin leukani C:n kaulaan, joka jätti jälkeensä komeat mustelmat, mutta ei sen annettu menoa haitata. Kun sain korjattua odottamisen sujumiseen niin johan helpottui kaikki. Välissä C meinasi vaan kuumua paljon ja nosti pään korkealle, jolloin kontrolli on aika hakusessa. Varmasti meno tässä tulee tasoittumaan, kunhan saadaan ylimääräiset innot pois ja tasaisuus menoon.


Torstaina hyppäsin aamusta Amyn estevalmennuksessa Silkyllä, joka oli pienen estetauon jälkeen varsin innoissaan. Turhaa energiaa se ei kuitenkaan ollut päässyt keräämään itseensä ja hyppäsi varsin hyvin. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäiset ulkokenttäkisat, joka oli  huippua - iso kenttä, paljon tilaa, JES. Verkassa alkuun olin väärässä moodissa ja laukkaamassa liian kootusti. Radalla sain kuitenkin tämän muutettua ja vaikka jouduikin nyt pyytämään Mausia enemmän etenemään (esteet olivat monesta aika pelottavia) niin ainakin olin nyt itse menossa eteen, enkä jarruttamassa. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen olin auttamassa muita tiimistä ja sitten opettelemassa toista rataa. Tässä välissä onnistuin myös kaatumaan hevoauton portaissa, jolloin otin kaiken vastaan oikealla ojentajallani, joka jätti jälkeensä aikamoisen mustelman. Onneksi kipu ei juuri vaivannut ja sen pystyi työskennellessä unohtamaan. Ei verkattua kovin kauaa, koska alla oli jo yksi rata, mutta M tuntui ihan hyvältä. Se on nyt muuttunut niin paljon jälleen ja odottaa nyt niin hyvin, että saan tosiaan keskittyä sen etenemiseen.Mielestä on siis poistettava se liikaa touhottava M ja korvattava se tällä kehittyneellä herralla. Miten nämä nuoret voivatkin muuttua ja kehittyä niin nopeaan?

Radalla alkuun haettiin hieman sopivaa rytmiä ja yhdelle pelottavalle sarjalle, joka ratsastettiin kaikesta pois olin kaarteesta liian hidas etenemään, jonka vuoksi tultiinkin toisella lähestymisellä. Tämän jälkeen korjasin oman virheeni ja aloin sujumaan. Yksi puomi otettiin okserilta takajalan hipaisuna. Edelleen on paljon edettävää, enkä itseeni ole kaikessa tyytyväinen, mutta olen tyytyväinen Mausin kehittymiseen ja rohkeuden saamiseen. Esteet olivat pienen näköisiä, mutta monesti pelottavia ja kieltoja tulikin paljon kisojen aikana. Tämä oli muuten myös omien tietojeni mukaan Mausin ensimmäinen ulkokenttäkisa ikinä. Hyvä herra 6v.



Kisojen jälkeen itseäni harmitti paljon ja tuntui, että sarjan oma virheeni oli niin suuri. Näin muutama päivä myöhemmin, kun on saanut hieman isomman perspektiivin tähänkin päivään täytyy todeta, että ei rata ollut läheskään yhtä huono mitä olin ajatellut. Parissa kohdassa olisin voinut olla jopa enemmän rauhassa itse ja sujua samaa laukkaa, mutta Maus teki kyllä hyvää työtä. Keskustelin myös torstaina pitkästi omista fiiliksistä ja murheistakin, jonka jälkeen sai taas huomata, kuinka se puhuminen auttaakaan. Pitäisi vaan oppia olemaan hieman armollisempi itselle ja olla miettimättä kaikkea niin pitkälle. 


Perjantaina ja lauantaina tuli tehtyä kuusi treeniä päivässä ja mentyä kahdessa estevalmennuksessa. Silky pääsi hyppäämään ihan rataa ja olin heti alkuun korjaamassa odottamisen etenemiseen. Virheistä on tullut opittua, tai ainakin se on tarkoitus. Sujuminen tuotti tulosta ja Silky oli terävä, etenevä ja pohkeen edesssä. Nyt sujuttiin jopa niin, että miinustettiin yksi laukka neljänlaukan linjalta sopivaksi. Tämä ei toki ole tarkoitus, nyt vain ensimmäiselle tultiin niin isosti, enkä kerennyt tekemään heti tsekkiä ja myöhempi olisi tuonut meidät pohjaan. Uudella kerralla tulin enemmän odottaen ensimmäiselle, jolloin neljä laukkaa tuli helposti. Tässä taputin itseäni hieman selkään Silkyn lisäksi, koska en missään kohtaan ollut ottamassa ylimääräistä tsekkiä.

Menin yhden valmennuksen myös Barbi kakkosella, eli Jetillä. Jet on viettänyt pidemmän loman esteiltä ja olinkin varautunut kovan tuulen antamana bonuksena varsin lennokkaaseen tuntiin. Jet oli kuitenkin yllättävänkin rauhallinen ja odottavainen. Ensimmäisen esteen jälkeen se hetti muutamat pukit, mutta siihen se jäi. Kunnon rataa ei nyt menty, koska ei haluttu tehdä liian kovaa treeniä heti alkuun. Hymyiltyä tuli kyllä tämän päivän aikana paljon.


Minua snäpissä tai instagramissa seuraavat ovatkin päässeet nauttimaan meidän pienestä lumihärdellistä. Parin päivän takaiset +10 asteet vaihtuivat -3 ja yön aikana maahan satoi suuri määrä lunta...suuri määrä. Moni hevonen viettikin kevyemmän päivän ja tein itsekkin vain kaksi treeniä. Aikaa oli nyt myös extraa, joten pääsin nyppimään Silkyn harjan kuntoon. Pieni villakoirahan sieltä lähti pois ja rokkarista kuoriutui jälleen entistä kauniimpi poika. On se kyllä hieno. <3

Huomenna pitäisi olla normaalimpi päivä, jos tuo lumikin vaikka alkaisi taas katoamaan. Tiistaina olisi tarkoitus mennä nauttimaan vapaasta yhdessä ystäväni kanssa  muihin maisemiin, joten pitäisi olla ihan mukava viikko tulossa. Toivottavasti teidän viikkonne on mennyt hieman paremmin, kuin minun alkuviikkoni.

Ihanaa sunnuntaita ♥